sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Järki ja tunteet näyttämöllä

Dashwoodin sisaret Elinor (Kreeta Salminen) ja Marianne (Sara Melleri).

Helsingin kaupunginteatteri on tuonut näyttämölle Jane Austenin tutun klassikon Järki ja tunteet joka kertoo Dashwoodin sisaruksista Elinorista ja Mariannesta 1790-luvun Englannissa. Rohkea veto, sillä Austen-faneilla on takuuvarmasti vahva mielikuva kirjasta ja siitä miten se tulisi esittää. Toisaalta tosifanit löytävät kyllä itsensä seuraamasta näytelmää, aivankuten minäkin.

Dashwoodin sisaret, järkevä ja jalat maassa oleva Elinor (Kreeta Salminen) ja kiihkeän tunteikas, pilvilinnoja maalaileva Marianne (Sara Melleri) , joutuvat isänsä kuoleman jälkeen uuteen tilanteeseen. Perheen taloudellinen tilanne huononee ja he joutuvat muuttamaan pienempään asuntoon pois kotiseudultaan. Ja mikä oleellista Austenin ylemmän luokan piireissä, mahdollisuus päästä hyviin (eli taloudellisesti kannattaviin ) naimisiin heikkenee merkittävästi.

Vaikka olosuhteet ovat sisarusten osalta muuttuneet, tähtäävät tytöt ja heidän äitinsä suotuisaan lopputulokseen. Ja kuten Austenin kirjassa, on tässäkin näytelmässä kyse rakastumisista, kunniallisuudesta, petollisuudesta, suurista pettymyksistä ja väärinkäsityksistä.

Järkevä Elinor, pitää rakkautensa salassa ja ylitunteellinen Marianne puolestaan kailottaa rakkautensa kuuluviin ja näkyviin välittämättä ajan sovinnaisuuskäsityksistä. En kuvaa enempää juonta vaan kuten arvata saattaa sekaannuksien ja suurten tunteiden jälkeen kaikki ovat onnellisia ja parit saavat toisensa.

Sisarten veli John Dashwood (Jussi Puhakka) ja vaimo Fanny Daswood  (Ursula Salo),
Elinorin rakkaan veli Robert Ferrars (Kari Hevossaari) ja Elinor (Kreeta Salminen).
Jon Joryn sovittama ja Laura Jäntin ohjaama näytelmä keskittyy kuvaamaan sisarusten suhdetta jättäen taka-alalle miesroolit. Ehkä tämän vuoksi miehet eivät muodostuneet kovin mielenkiintoisiksi hahmoiksi esityksessä. Potkua löytyi sen sijaan sisarusten äidistä. Eija Vilpas (tuurasi tässä näytöksessä Heidi Heralaa) oli juuri niin hössöttävä kuin kirjassakin. Yksi suosikeistani oli Leena Uotisen hupsu rouva Jennings, joka yritti auttaa sisaruksia avioliittohaaveissa. Itse sisarusten rooleista Kreeta Salminen onnistui hyvin Elinorin roolissa. Hän oli tavoittanut järkevän luonteen jonka pinnan alla kuitenkin kuohui. Sara Mellerin esittämä kiihkomielinen Marianne oli hieman ärsyttävä, kiihkeys meni jo turhan lapselliseksi, etenkin kun vertaa hahmoa suoraan kirjaan.

Sir John Middleton (Jouko Klemettilä), Lady Middleton (Aino Seppo) sisarusten äiti
rouva Daswood (Heidi Herala) ja rouva Jennings (Leena Uotila)
Näytelmän lavastus on niukka, mutta toimiva ja puvustus erittäin onnistunut. Sovitus ei ole kovin uskollinen kirjalle, tästä on tehty kepeän kupliva komedia, joka ironisoi kirjan hahmoja. Sinänsä hauska esitys, mutta se ei tavoita kirjan tunnelmaa. Tämä on ikään kuin saippuaoopperaversio, mutta viihdyttävä sellainen. Yleisö nauroi mukana ja esityksestä poistui hyväntuulisia katsojia. Kaiken kaikkiaan mukavaa aivot narikkaan katsottavaa Jane Austenin ystäville.

Ps. Heta Pyrhöseltä on ilmestynyt oivallinen tietokirja. Jane Austen aikalaisemme (Avain, 2014). Teos kertoo, mikä Austenissa puhuttelee lukijoita ja katsojia. Mikä on Austenin merkitys nyt - miksi kirjailija on aikalaisemme.