torstai 26. kesäkuuta 2014

Jo Baker: Longbournin talossa



Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo tuntuu olevan edelleen suuri inspiraation lähde monelle. Jo Bakerin Longbournin talossa -kirja on myös saanut innoituksensa tästä klassikkoteoksesta.

Vähän arvelutti tarttua tähän kirjaan koska pidän Jane Austenin tuotannosta. Longbournin talossa on onneksi itsenäinen teos ja toimii sen vuoksi vallan mainiosti. Kirja viihdyttää tällaisena sateisena kesälomapäivänä, kun on mukava ottaa rennosti teekannun ja viltin kera.

Kirjassa seikkaillaan Downton Abbeyn maastossa, jossa seurataan yläluokkaista elämää, mutta kuvataan myös mitä alakerrassa tapahtuu.  Tällä kertaa Bennetin perheen elämää tarkastellaan palvelusväen silmin ja se tuntuukin hyvin mielenkiintoiselta ja virkistävältä näkökulmalta.

Palvelusneiti Sarah haaveilee rakkaudesta aivan kuten Bennetin sisaruksetkin, mutta hänen päivänsä ovat joutilaisuudesta kaukana. Päivät kuluvat arjen askareista, raskaasta työstä; siivoamisesta, ruuanlaittamisesta, pyykin pesemisestä ja pienten palvelusten tekemisestä. Pyykkääminen jäi erityisesti mieleen johtuen kuukautisveren pesemisestä pois vaatteista. Tämmöisistä askareista en ole ennen tullut lukeneeksi vaikka hyvin tavanomaisesta asiasta onkin kyse. Myös se tuli selväksi, että kylmänkyhmyt vaivasivat noissa työoloissa.

Jokainen luku alkaa lainauksella Ylpeydestä ja ennakkoluulosta joten tämäkin tuo tuttuutta kirjaan.  Olin onneksi hiljattain lukenut Ylpeys ja ennakkoluulon tuoreen suomennoksen joten kirjan tapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Longbournin talossa pohditaan myös samoja asetelmia kuten kukaa perii herra Bennetin, mutta palvelusväen näkökulmasta huolen aiheena on miten työ jatkuu uuden isännän myötä.

Tämä kirja kulkee hieman pidemmälle ajassa kuin esikuvansa ja tuo eteen salaisuuksia Bennetin perheestä. Mielenkiintoisinta kirjassa on ajan kuvaus, kuten yhteiskunnallisen tilanteen kehittyminen, työväen arki ja sodan monet kärsimykset.

Tietysti tässäkin kirjassa romanssi on keskeisellä sijalla, mutta itse pidin eniten kuitenkin yllätyksestä joka paljastuu kun kirjassa pääsee loppupuolelle.

Nautin kirjasta vaikka se ei mikään suuri elämys ollutkaan, mutta mukavaahan se on välillä katsella kulissien taakse ja laajentaa näkökulmaa.

Historiallinen, brittimaisemiin perustuva rauhallinen kirja sopii mainiosti hyvin haudutetun teen kera. Margaret´s hope musta tee on englantilaisten suosikkeja ja sopii tämän kirjan kanssa erityisen hyvin - ja on vielä parempaa kun tähän yhtälöön lisätään vielä skonssit.

(Tammi 2014)