perjantai 22. elokuuta 2014

Maailman parhaat lehtikuvat - World Press Photo


Sanomatalossa Helsingissä on parhaillaan esillä World Press Photo -kilpailun voittajakuvia. Tämä näyttely meni kategoriaan "heti katsottavat" jo näyttelypaikan helppouden takia. Sanomataloon kun on kätevää vain piipahtaa ohimennen.

Monet maailman tapahtumat hahmottuvat usein parhaiten juuri uutiskuvien kautta. Kliseinen sanonta "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" on erittäin totta, etenkin kun viestinnän visualisoituminen on arkipäivää ja viesti pitää kertoa nopeasti, ytimekkäästi ja koskettavalla tavalla. Uutiskuvat, etenkin poikkeuksellisen hienot sellaiset, puhuttavat voimakkaalla tavalla ja saavat kiinnostumaan laajemminkin esillä olevista aiheista. Kuvat myös muokkaavat käsityksiämme. Tästä hyvä esimerkki nyt yhdysvalloissa esillä oleva keskustelu siitä, miten afroamerikkalaisia nuoria miehiä kuvataan uutiskuvissa.

2014, World Press Photo of the Year, Contemporary Issues, 1st prize singles, John Stanmeyer.
World Press Photo -kilpailun näyttelyssä on esillä upeita ja kiinnostavia kuvia. Maailman arvostetuimman kuvajournalismikilpailun voitti tänä vuonna John Stanmeyer Yhdysvalloista. Kuva esittää afrikkalaisia siirtolaisia Djiboutin kaupungin rannalla. Nämä nostavat puhelimiaan löytääkseen halvan signaalin naapurimaasta Somaliasta. Tämä on heidän heikko tapansa olla yhteydessä ulkomailla oleviin sukulaisiin.



2014, Contemporary Issues, 2nd prize stories, Robin Hammond.
Robin Hammond on kuvannut yhteiskunnan epäkohtia Afrikan maissa. Sodan traumat näkyvät mielenterveysongelmina. Pakolaisleireillä mielenterveysongelmista kärsivät ovat heikossa asemassa. Kuvassa aidan alta näkyvä pää kuuluu Abdi Rahman Shukri Alille, joka on asunut lukitussa hökkelissä Dabaabin pakolaisleirillä Keniassa jo kaksi vuotta. Nigerian Deltassa puolestaan perinteinen parantaja Lekwe Deezia hoitaa mielenterveyspotilaita rukouksilla ja yrttirohdoksilla. Hoidon aikana, joka voi viedä kuukausia, potilaat ovat ulkona kiinnitettynä ketjuin. He saavat ruokaa kerran päivässä, kohtaavat väkivaltaa ja eivät saa suojaa säältä. Nämä kuvat pysäyttivät todenteolla.

Vasemmalla: 2014, Sports Action, 1st prize singles, Emiliano Lasalvia.
 Oikealla: 2014, Sports Action, 3rd prize stories, Quinn Rooney. 
Yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi kilpailussa on myös urheilukuvia ja tämähän ilahduttaa urheilun ystävää. Urheilu on visuaalisesti niin näyttävää, että siitä  myös odottaa näkevänsä huikeita kuvia. Missä muussa viihteen lajissa on samalla lailla esillä sellaista tunteiden kirjoa niin esiintyjien kuin katsojien osalta ryyditettynä vahvalla draamalla? Ja ei pidä unohtaa urheilun esteettistä ulottuvuutta. Eikö näistä aineksista pitäisi tulla huikeita kuvia? Olen usein miettinyt miksi urheilujuttujen kuvat kuitenkin niin harvoin sykähdyttävät.

Mutinoitteni vastineeksi on suorastaan velvollisuuteni esitellä Emiliani Lasalvian kuva, jossa Pablo MacDonough menee nurin argentiinalaisessa poolo-ottelussa. Tässä on draamaa! Myös Quinn Rooneyn uimakilpailukuva Australiasta tekee vaikutuksen kauneudellaan.

Urheilukuvat saavat lisää sävyjä Peter Holgerssonin kuvasarjassa jossa seurataan ruotsalaisen seitsenottelijan Nadja Casadein kamppailua niin urheilukentillä kuin sairaalassa. Casadeilla todettiin syöpä. Urheilija on jatkanut harjoittelua myös hoitojen ajan tavoitteenaan terveys ja Rion kesäolympialaiset. Nämä jotenkin hyvin paljaat kuvat pysäyttävät, mutta henkivät myös voimakkaasti toivoa.


2014, Sports Feature, 1st prize stories, Peter Holgersson.
Kilpailussa nähdään myös yhden suomalaisen eli Markus Varesvuo luontokuvia kiislaparvesta Norjan Vardøssa. Nopeasti vilkaistuna kuva näyttää vesipisaroilta lasissa. Kerrassaan upea kuva.

Näiden hienojen uutiskuvien kautta välittyy moni tärkeä ja koskettava tarina. Oikeastaan voi vain todeta, että kuvajournalismissa on voimaa ja parhaimmillaan jopa supervoimia.


2014, Nature, 2nd prize singles, Markus Varesvuo.

World Press Photo -näyttely Sanomatalossa 21.8. − 10.9.2014.
www.worldpressphoto.org







maanantai 11. elokuuta 2014

Louis de Bernières: Kapteeni Corellin mandoliini


Kun lähtee lomareissulle, on houkuttelevaa ottaa matkaan kirja, joka sijoittuu kohteeseen. Tällä kertaa päätimme matkustaa Kefalonian saarelle Kreikkaan. Kefalonia oli jäänyt mieleen Kapteeni Corellin mandoliini elokuvan kauniista maisemista ja niinpä etsin kirjastosta Louis de Bernièresin kirjan, johon elokuva pohjaa.

Kirja tuli luettua osin samoilla rannoilla kuin jossa elokuvakin on kuvattu. Jokunen paikallinenkin tuli jutustelemaan kanssani kirjan ja elokuvan eroavaisuuksista, kun huomasi, mitä hyppysissäni on.

Kapteeni Corellin mandoliini on sota-romaani, jonka ympärillä on kaunis rakkaustarina. Kirjan nimihenkilö italialainen kapteeni Corelli tulee esiin vasta kun on jo lukenut hyvän tovin, mutta sitä ennen on jo tapahtunut paljon. Sota ja sen rankat kokemukset italialaisen sotilaan Carlo Guercion kautta ovat vahvasti esillä. Myös kirjan toinen päähenkilö, kefalonialainen kaunis neitokainen Pelagia ja hänen hurmaava isänsä tulevat lukijoille tutuksi. Ja tietysti myös lemmikkinäätä joka esitellään myöhemmin kapteeni Corellinille kissana. Huomasinkin juuri, että myös Tove Janssonin kissalla oli sama nimi eli Psipsina, tämä tarkoittaa siis kreikaksi kissaa.

Yksi keskeinen henkilö kirjassa on nuorukainen nimeltä Mandras, mies jonka kohtalo jää mietityttämään. Hänen hahmonsa kautta jää väistämättä miettimään miten sota muuttaa ihmistä julmaan suuntaan.

Kapteeni Corellin mandoliini on oikeastaan aika voimakkaasti sodan vastainen kirja. Italialaiset, britit ja saksalaiset saavat kukin osana, mitään osapuolista ei kuvata ihaillen. Toiset toki kuvataan vähemmän pahoina kuin toiset, mutta nurjat puolet piirtyvät kaikista esiin. Kommunistiset partisaanijoukot kuvataan ehdottomasti negatiivisimmin ja näihin kuului kreikkalaisia myös Kefalonian saarelta. Muutoin saarelaiset kuvataan uhreina.

Koska historialliset käänteet kiinnostavat, koin kirjan hyvinkin mielenkiintoiseksi. Myös saaren asukkaat hurmasivat. Kirjan loppuosaa jäi vaivaamaan epäuskottava juonenkäänne liittyen kapteeni Corellin ja Pelagian suhteeseen, mutta olkoon se nyt vaan kauneusvirhe muuten koskettavan ja hienon kirjan osalta.

Kirjan sivuilta piirtyi esiin kohteet joissa tuli käytyäkin ja tarinan kautta koko Kefalonian saari tuntui voimakkaammalta kokemukselta. Väistämättäkin sitä mietti saaren hurjaa menneisyyttä samalla kun katseli kauniisti välkkyvää merta ja kumpuilevia kukkuloita.

Tämän kirjan kanssa sopii hyvin kreikkalainen vuoristotee, mutta ehkä vielä paremmin lasillinen hyvää Kefalonialaista robola-viiniä.

Louis de Berniéres: Kapteeni Corellin mandoliini. Otava, 1994.