sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Olihan ovela kettu

Kettuina Hanna Rantala ja Mari Palo. Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.
Muistan vieläkin ensimmäisen näkemäni teatteriesityksen tekemän suuren vaikutuksen. Menimme koulun kanssa katsomaan Odysseusta ja teatterin lavalla lipui suuria pahvisia aaltoja ja Odysseus puski laivallaan eteenpäin kohti jännittäviä seikkailuja. Olin haltioitunut sillä se oli jotain käsittämättömän hienoa ja minusta tuli teatterin ystävä kertaheitolla.

Nyt Kansallisoopperassa menee Leoš Janáčekin Ovela Kettu ooppera ja en voi olla pohtimatta minkä vaikutuksen se mahdollisesti tekee pieniin katsojiin. Puvustus ja lavastus on niin herkullista, että jos jotain tuollaista olisin nähnyt lapsena olisin taatusti pyytänyt päästä oopperaan mitä pikimmin uudestaan.

Ooppera on kuitenkin jäänyt itselleni harvinaiseksi herkuksi ja täytyy oitis myöntää, että menin katsomaan sitä Klaus Haapaniemen suunnittelemien pukujen ja lavasteiden vuoksi. En siis missään määrin olen oopperan tuntija. Ilahduin myös kovasti kun huomasin, että lauluharrastuksesta tuttu opettaja Pauliina Linnosaari on mukana kokoonpanossa. Hän on tuttu laulutaidottomien laulutunneilta LauluAvaimessa ja Pauliina on ollut aivan loistava opettaja.
Kuvassa Mari Palo, Hanna Rantala, Ann-Marie Heino ja Pauliina Linnosaari.
Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.
Mutta Ovelaan Kettuun. Se on sadunomainen ooppera ihmiselämän ja vapaan luonnon suhteesta Lyhykäisyydessään teos menee näin. Metsäneläimet viettävät leppoisaa elämää. Metsänvartija nappaa ketun kiinni ja vie kotiinsa lemmikiksi. Kettu kritisoi kukkoa ja kanoja siitä, että ne alistuvat elämään ihmisten tahdon mukaisesti ja yllyttää kapinaan. Se päätyy kuitenkin tapaamaan ne ja onnistuu karkaamaan takaisin metsään. Metsässä kettu tapaa toisen ketun ja niille tulee romanssi ja ketut menevät naimisiin. Muutenkin metsässä on melkoista sutinointia ja siellä maksetaan mm. elatusmaksuja pähkinöillä. Kettupariskuntakin ihmettelee kuinkahan monta pentua heillä mahtaa oikein olla - kukapa sellaisesta pesueesta olisi kärryllä. Lopulta lintukauppias Harašta tähtää metsässä ollessaan kettua aseellaan ja ampuun. Metsänvartija ikävöi lemmikkikettunsa menettämistä ja ymmärtää lopulta, että on itsekin osa luonnon suurta kiertokulkua.

Kuvassa Hanna Rantala, Pauliina Linnosaari, Jeni Packalen ja  Ritva-Liisa Korhonen
Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.
Oli kiinnostavaa, että tämän oopperan tekstissä oli niinkin paljon huumoria ja nokkelaa sanailua. Kuulin yleisössä naurun tyrskähdyksiä useammankin kerran. Ovela kettu on kuitenkin ennen kaikkea metsäidylli jota kuljettaa eteenpäin pehmeät sävelmät. Kaipaamiani kuoro- tai aariakohtauksia Ovelassa ketussa ei ollut joten laulullisuus jäi omaan makuuni vajaaksi.

Vasemmalla metsänvartijana Jaakko Kortekangas. Oikealla Ina Hukki, Tove Åman ja Jeni Packalen.
Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.
Sen sijaan nautin todella paljon Klaus Haapaniemen ornamenttimaisesta kuvitustyylistä - tässäkin. Aivan huikeaa luovuutta ja ilottelua. En varmaan ole koskaan nähnyt noin huikeaa puvustusta. Ilo katsoa! Jälkikäteen jäin miettimään vielä, että Ovela Kettuhan olisi mainio baletti. Jo nytkin siinä oli sudenkorentona balettitanssija joka hurmasi yleisön aivan täysin. Eläinten liikekieli olisi hyvinkin kiinnostavaa katsottavaa.

Suomen kansallisooppera >>