Perillä kello kuusi alkaa vuodesta 1996 kun sisarukset Piitu ja Eetu menevät vanhaan lapsuuden kotiinsa isän kuoleman jälkeen. Pian siirrytään vuoteen 1966, johon kirja muutoin sijoittuu. Luvassa on erittäin uskottava aikamatka.
Piitun ja Eetun äiti Vuokko on upea edustusrouva. Hän on aina huoliteltu ja hoikka, tuntee muodin ja trendit, sisustaa taidokkaasti, järjestää unohtumattomia juhlia ja vaikuttaa kaikin puolin fiksulta naiselta. Vuokko on kuitenkin hieman huolissaan iän tuomista muutoksista, onhan hän peräti nelikymppinen... Perhe on vauras, Risto-isä tekee pitkää päivää rakennusalalla aikana jolloin vanhat rakennukset saavat väistyä ja tilalle laitetaan modernia laatikkoa. Risto ja Vuokko edustavat yhdessä, tapaavat juuri sopivia ihmisiä ja antavat naistenlehdille haastatteluita helsinkiläisestä perheidyllistään. Vuokko kokee kuitenkin tyhjyyttä ja tuntee, että elää kultaisessa häkissä. Elämästä puuttuu sisältöä, jota hän ei oikein kykene itselleen määrittelemään, ennen kuin tapaa nuoren sisustusarkkitehdin, Martin.
Kirjan keskushenkilöksi nousee nuorimmainen tytär 16-vuotias Piitu, rämäpäinen teini joka leikkaa pitkän tukkansa kaikkien kauhuksi suositun tv-sarjan tähden, Allison MacKenzie tyyliseksi, jolla ilmeisesti tarkoitetaan Twiggymäisen lyhyttä kampausta. Piitu ei ymmärrä sovinnaisuuksista ja virkistää railakkailla kommenteilla. Vuokko on hieman huolissaan Piitun vanhapiikatädistä Aunesta ja keksii, että Piitu voisi alkaa siivoamaan tädillä. Tästä kehkeytyy näiden kahden erilaisen naisen ainutlaatuinen ystävyyssuhde.
Aune onkin hyvin kiinnostava hahmo. Pidin valtavasti tästä ujosta ja estyneestä naisesta, joka ei ymmärrä uudistuvaa maailmaa ympärillään. Aunen elämä pappisperheen tyttärenä on ollut vahvasti uskonnollissävytteistä ja hän kokee valtavaa syyllisyyttä menneistä asioista. Aunen elämänsisältö koostuu lähinnä työstä, mutta Piitun kautta ajatuksetkin tuulettuvat ja hän saa uutta puhtia elämäänsä. Aune herää pohtimaan muun muassa miksi hän ansaitsee vähemmän kuin mieskollegat, vaikka on erittäin osaava ja luotettu toimija työyhteisössään. Todellinen käänne tapahtuu kun kesäloma lähestyy ja Aune huomaa ettei halua lähteä aiempien vuosien tapaan täysihoitolaan maaseudulle. Sen sijaan hän pakkaa laukkunsa kohti etelän lämpöä ja löytää matkalla itsestään aivan uusia puolia.
Perillä kello kuusi kertoo naisista ja naisten asemasta. Siinä pohditaan muun muassa, onko naisen paikka kotona perhettä palvelemassa ja miten pätevää naista kohdellaan työelämässä. 1960-luku näyttäytyy kirjassa varsin herkullisena paikkana, on vapautta, epäsovinnaisuutta ja vähän glamouriakin. Sota-aika on taakse jäänyttä ja nyt katsotaan eteenpäin kirjavat marimekot yllä ja tarkastellaan nuorisokulttuuria, joka poikkeaa tyystin aiemmasta.
Kirjaa lukiessa en voinut olla muistamatta keväällä näkemääni Ismo Höltän näyttelyä 60-luvun Suomesta. Laura Honkasalon kirjaa kuvaa nimenomaan kaupunkilaista, voimakkaasti uudistuvaa Suomea. Höltän näyttelyssäkin tästä oli esillä välähdyksiä. Samalla ei voi olla muistamatta miten monenlaista arkitodellisuutta 1960-luvun Suomessa vietettiin.
Laura Honkasalon kirja Perillä kello kuusi on upeaa luettavaa1960-luvun naisista ja naisten elämästä. Kirjailija kuvaa tunnelmallisesti elämää unohtamatta osuvia yksityiskohtia.
Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi
Otava 2015
Tämän kirjan kanssa maistui raikas The Champagne vihreä tee, jossa on samppanja aromia, kuivattuja mansikoita ja kamomillan kukkia. Tuoksu on miellyttävä ja maku pehmeän marjainen. Ja maistuuhan siinä vähän samppanjakin.
