Rakkauskirje Helsingille - Helsinki Dresses

Joukko helsinkiläisiä rakennuksia pukuina... joo-o. Kuulostaa melkoiselta haasteelta yhdistää arkkitehtuuri puettavaan muotoon, mutta niin vain pukusuunnittelija Anne Mustarastas on tässä onnistunut. Kampin Laituri -näyttelytilassa on esillä kerrassaan hykerryttävä pukusarja.

Uudenmaankatu 17/Annankatu 12. Rakennuksen valmistumisvuosi 1898.
Tämä rakennus toi suunnittelijalle mieleen 1760-luvun ranskalaiset hovipuvut. Puvussa on runsaasti koristeellisuutta ja yksityiskohtia - ja sisältäähän se asunnonkin.

Helsinki Dresses - Helsingin kauneimpia rakennuksia pukuina näyttelyssä on hurmaavalla tavalla yhdistetty kaksi rakkautta keskenään. Puvut ja rakennukset kohtaavat toisensa ja ovat samaa muotokieltä keskenään. Lopputulos on oivaltava, hauska, hyväntuulinen ja leikkisä.

Vasemmalla: Herttoniemen metrovalvomon (valmistumisvuosi 2012) väriraidoilla terästetty lasinen julkisivu on innoittunut tähän moderniin luomukseen. Oikealla: Puku on saanut inspiraationsa paanukatoista. Muun muassa Korkeavuorenkadulta (nro 21) ja Stockmannin tavaratalon huipulta löytyy vastinetta tälle kaunottarelle.

Näyttely on hyvin innostava kokemus. Kun lähdin kävelememään kotiin näyttelystä aloin katsomaan keskustan rakennuksia tarkemmin. Katse siirtyi korkeammalle ja löysin taas uusia koristeellisia yksityiskohtia joita en ollut ennen huomannutkaan. Pitäisi useammin kävellä hitaammin ja uteliaana, niin ehtisi havaita paremmin kuinka kaunis Helsinki onkaan.

Vasemmalla: Perämiehenkatu 7, valmistumisvuosi 1908. Tämä puku keskiaikainen toisin kuin yksikään rakennus Helsingissä, mutta kovasti ajan henkeä tämä Perämiehenkadun talo henkii. Oikealla: Liisankatu 16, valmistumisvuosi 1904. Kultaiset koristeet toistuvat puvussa ja viitta suojaa tuulelta ja tuiskeelta, kuten varmasti jämäkän oloinen rakennuskin.

Anne Mustarastas ei ollut minulle ennestään tuttu tekijä, mutta hän on helsinkiläinen muotoilija ja näyttämöpukujen valmistaja, joka on tehnyt uransa teattereiden puvustoissa. Nyt haluaisinkin tietää mitä hän on seuraavaksi puvustamassa - ja jos mahdollista, olisiko lavalla nähtävissä näiden kahdeksan asukokonaisuuden kaltaista ilottelua? Toivon, että Mustarastaan mielikuvituksesta ja käsityötaidoista päästäisiin nauttimaan vaikkapa jossakin historiallisessa esityksessä, joka jättää tilaa fantasialle ja irrottelulle. Näistä puvuista tulee nimittäin todella hyvälle tuulelle.

Vasemmalla: Kampin kappeli, valmistumisvuosi 2012. Tämä mehiläispesän näköinen rakennus on puvun myötä aivan kuin lentoon lähdössä. Puvusta tulee mieleen jonkin kenties arabimaan lentoyhtiön lentoemäntien puku. Kappelin muoto toistuu kauniisti hameessa. Oikealla: Ratakatu 10, valmistumisvuosi 1909. Tässä puvussa on hienoja yksityiskohtia, rataksia, ketjuja ja reipasta menoa. Puvussa ja rakennuksessa on samaa patinaa.

Helsinki Dresses 11.9.–1.11.2014
Info- ja näyttelytila Laituri, Narinkka 2, vanha linja-autoasema Kampissa
Laituri >>

Katso myös mitä pukusuunnittelija Anne Mustarastas kertoo puvuista ja niiden taustoista >>

Noormarkun ruukin hillittyä charmia

Vierailu Noormarkun ruukin alueella ja etenkin Villa Maireassa ovat olleet jo monen monta vuotta haaveissa ja nyt vihdoin siihen tuli oivallinen tilaisuus Pori Jazzien kylkiäisenä.

Maire Gullichsen, mesenaattien kuningatar, on yksi syy miksi alun perin kiinnostuin Noormarkusta. Sittemmin olen kuullut paikasta ja nähnyt kuvia. Enkä nyt käytyäni lainkaan ihmettele miksi Noormarkun ruukin aluetta pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä kulttuurimaisemista. Alue henkii porvariston hillittyä charmia. Kaikki on kaunista ja hyvin hoidettua ja henkii menneiden aikojen maalaisromantiikkaa. Paikka on kuin suoraan jostain vanhasta Suomi-Filmistä. Osuu ja uppoaa minuun täydellisesti.

Pääkonttori on arkkitehtien Walter Jung ja Emil Fabritius suunnittelema. Konttoria rakennettiin ruukkialueelle vuosina 1914–1916 ja se on suurilta osin täysin alkuperäisessä kunnossa. Rakennus toimii tänäkin päivänä
A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n pääkonttorina.

Noormarkun ruukin alueeseen kuuluu varsinaisen rautaruukin lisäksi myös muita A. Ahlström Osakeyhtiön omistamia rakennuksia, muun muassa saha, voimalaitos sekä työläisten ja johtajien asuntoja. Raudanjalostusta ruukissa harjoitettiin vuosina 1806–1920. Vuodesta 1870 lähtien se kuului liikemies Antti Ahlströmille ja myöhemmin A. Ahlström Osakeyhtiölle.

Kuvat keskellä ja vasemmalla ovat Isotalosta, jonka on suunnitellut arkkitehti Evert Lagerspetz ja se on rakennettu vuosina 1877–1882. Alunperin talo rakennettiin yhtiön perustajan Antti Ahlströmin ja hänen perheensä kodiksi.

Alueella on kauniita pitsihuviloita joissa on hienoja yksityiskohtia. Jostain kumman syystä ovet ovat kiehtoneet minua ja Isotalon kauniit ovet päätyvät ovikuvien kokoelmaani.

Pitkät, humisevat koivukujat, valkoisessa kukassa olevat tuomet ja omenapuutarhan pienet omenan alut loivat kesäistä menneiden aikojen tunnelmaa. Voi vain kuvitella miten hevoskärryt ovat ajaneet kujilla ja kavioiden kopse on kertonut tulijoista.

Havulinnan on piirtänyt arkkitehti G.A. Lindberg arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernalta
ja se on valmistunut vuonna 1901.

Peltojen takana metsän keskellä on jugend-tyylinen Havulinna. Se rakennettiin pääjohtaja vuorineuvos Walter Ahlströmin ja hänen vaimonsa Lillin kodiksi. Villan edessä on kaunis valkoinen pergola. Muistan kuulleeni, että Walter Ahlström olisi rakennuttanut sen vaimolleen syntymäpäivälahjaksi, jotta tämän olisi mukava rentoutua köynnösten varjossa. Kuulostaa erinomaisen onnistuneelta lahjalta.

Valitettavasti tällä kertaa Villa Maireaan ei päässyt käymään, paikka on ilmeisesti Porin Jazzien aikaan yksityiskäytössä, mutta sinne ja alueeseen pääsee tutustumaan opastetuilla kulttuurikierroksilla.

Villa Mairea on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema rakennus ja se valmistui vuonna 1939.
Sen rakennuttivat Maire ja Harry Gullichsen.

Arkkitehtien pyhiinvaelluskohde Villa Mairea jäi siis seuraavaan kertaan. Nyt pääsin ihailemaan sitä kuitenkin ulkoa. Rakennus sijoittuu puiden taakse piiloon ja luo mielenkiintoisen kontrastin alueen huviloille. Talo tuntuu melkeinpä radikaalilta pitsihuviloiden seurassa, mutta ei kuitenkaan millään tavoin epäsopivalta.

Olen joskus katsellut dokumenttia, jossa Maire Gullichsen esittelee Villa Maireaa ja tämä saa vieläkin paikata tilannetta. Dokumentissa nähdään Aallon suunnittelun yksityiskohtia, huonekaluja ja taideteoksia.

Seuraavaa matkaa Porin seudulle odotellessa, jos silloin olisin siellä sellaiseen aikaan että pääsisin kulttuurikierrokselle. Tämä käynti kauniina kesäpäivänä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja oli tunnelmallista kävellä ruukin alueen hiljaisilla kujilla ja kuvitella millaista siellä on ollut 1900-luvun alussa.

Islamilaisen nykyarkkitehtuurin taidonnäyte - tarunhohtoinen moskeija

Sheikh Zayedin moskeija Arabiemiraattien pääkaupungissa Abu Dhabissa on upea islamilaisen nykyarkkitehtuurin taidonnäyte. Suuri moskeija on rakennettu maan perustajan Sheikh Zayed bin Sultan Al Nahayan kunniaksi, joka kuoli vuonna 2004. Rakennus valmistui hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2007, 12 vuoden urakan jälkeen. Kyseessä on maailman kahdennaksi suurin moskeija, jonne mahtuu yli 40 000 ihmistä. Tämä nykyarkkitehtoninen luomus on suunniteltu osoittaen suurta kunnioitusta islamilaisia traditiota kohtaan. Inspiraatiota on haettu Intian, Pakistanin, Marokon, Turkin ja Algerian moskeijoista.

Moskeija on hyvin suosittu turistikohde ja miksi ei olisikaan. Harvemmin moskeijoihin on ei islaminuskoisilla asiaa, ja toisaalta maassa ei juurikaan ole nähtävyyksiä, ellei sellaisiksi lasketa loisteliaita hotelleja, mielikuvituksellisia pilvenpiirtäjiä, suuria ostoskeskuksia ja tietysti aavikkoa.



Emiraateissa tulee varsin nopeasti tunne, että kaiken pitää olla mahdollisimman suurta, hienoa ja prameaa - ja myös suuri moskeija sopii hyvin tähän trendiin. Hohtavan valkoisessa moskeijassa on neljä minareettia, 82 kupolia, yli 1000 pylvästä, sisäpiha jonka lattiat ovat kiiltäväksi lakattua italialaista marmoria, kultaisia, kristallein koristeltuja kattokruunuja - pääsalissa on yksi maailman suurimmista kattokruunuista - ja eikä pidä unohtaa, että siellä komeilee myös maailman suurin käsinsidottu matto. 

Moskeijan sisätiloissa on käytetty eri materiaaleja kuten mosaiikkia, kipsiä ja puuta. Marmoria on lattiasta kattoon ja koristeissa on lasuurikiveä, ametistiä ja punaista onyksia.  




   
Kauniit vihrein lehdin kuvioidut lattialaatat ja kukkakuvioiset seinät tekivät sisäpihalla ja sisätiloissa vaikutuksen. Ne loivat modernin, mutta silti perinteisiin nojavan tunnelman. Tonneja painavat massiiviset kattokruunut toivat puolestaa mieleen suuret risteilyalukset. Ehkä tämä kuvaakin sisustusta hyvin. Upeaa ja nykyaikaista on, mutta skandinaaviseen hillityn muotokieleen tottuneena jotkut yksityiskohdat eivät vain tuntuneet tyylikkäiltä. Suurin ja kallein ei tälläkään kertaa tarkoita kaikkein kauneinta.



Moskeijaan kannattaa tulla ennen auringonlaskua ja nauttia sen arkkitehtuurista kaikessa kauneudessaan päivänvalossa ja katsoa sitten miten aurinko laskee hitaasti luoden säteensä hohtaviin pylväisiin. Rakennus hohtaa upean valkoisena päivällä, mutta vielä vakuuttavampi se on tosiaan illan tullessa. Valot syttyvät, korostaen rakennuksen kaaria ja valtava sisäpiha on kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista.

Mielenkiintoinen seikka valaistukseen liittyen on myös se, että koska islamilainen uskonnollinen kalenteri perustuu kuunkiertoon, kuusta tuli rakennusta suunniteltaessa sekä inspiraatin lähde että arkkitehtonisesti yhdistävä tekijä. Rakennuksen valaistus nimittäin muuttuu kuun kierron mukaan ja ainakin nyt se loi todella hienoja kontrasteja rakennuksen muotoihin. 

Moskeijasta teki minulle tarunhohtoisen kauniit pylväiköt, sisäpiha, kaareva muotokieli ja sitä ympäröivät heijastavat altaat. Vaikutelmaa vain vahvisti tummansininen taivas jota vasten rakennus näytti vieläkin mystisemmältä.

Moskeijan verkkosivuille >>

Bryssel - Victor Horta ja Art Nouveau

Työmatkalla Brysselissä oli pieni hetki omaa aikaa, ja pääsin vihdoinkin toteuttamaan erään haaveeni. Kahlasin ikuisuus sitten Suomen taiteen historian ja siinä oli Art Nouveauta ja jugendia käsittelevässä osassa kuva belgialaisen arkkitehdin Victor Hortan (1861-1947) suunittelemasta Hôtel Tasselin portaikosta. Olen siitä asti halunnut nähdä Hortan suunnittelemia rakennuksia - ja tuon huikean portaikon.

Koska Hôtel Tassel on yksityisessä käytössä, siellä käynti jää edelleen hamaan tulevaisuuteen. Mutta kävin Hortan itselleen suunnittelemassa talossa, joka toimii nykyään museona. Musée Victor Horta on entisöity alkuperäiseen asuunsa. Arkkitehti suunnitteli kotitalonsa ja ateljeensa huolella, unohtamatta pienintäkään yksityiskohtaa. Huoneet tulvivat valoa ja sisustuksen sävytyksessä nousee esiin lempeä roosa. Tunnelma henkii romantiikkaa, levollisuutta ja eleganssia.

Vasemmalla Hôtel Tasselin portaikko. Keskellä ylhäällä Musée de Victor Hortan sali, josta avautuu kaunis näkymä puutarhaan. Keskellä alla Musée Victor Hortan portaikko ja oikealla itse arkkitehti Victor Horta. Kuvat ostamistani korteista.

Art Nouveau tyyliin  kuuluu tyypillisesti aaltoileva koristeellisuus, joka ilmenee mm. metallisissa koristeissa niin parvekkella, porraskaiteissa ja lukuisissa yksityiskohdissa. Myös tässä talossa on upea portaikko. Ikkunoita koristaa monin paikoin kauniit lasimaalaukset. Art Nouveau käsitti rakennukset kokonaisvaltaisena teoksena. Niinpä sama suunnittelija toteutti sekä rakennuksen julkisivun, sisustuksen ja käyttöesineet. Näin teki myös Horta.

Valitettavasti museon sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten tarkemmat havainnot jäivät kuvaamatta. Suurimman vaikutuksen teki sali, josta avautuu kaksoisovet rehevään puutarhaan. Tämä näkymä tuntui lähes epätodelliselta ja sitä olisi voinut ihastella vaikka kuinka pitkään. Nyt puutarha oli vehreä ja runsas, puut ja pensaat kukoistivat vielä kauniin vihreinä. Sitä miten vuodenajat muuttavatkaan tunnelmaa, voi vain aavistella. Salissa luonto toimii vahvana elementtinä, kuin toisena satumaailmana johon haluaisi astua sisään. Luonto näkyy muutenkin tyyliteltynä ajan muotokielessä.

Tuleville matkoille jää vielä monta Hortan suunnittelmaa rakennusta katsomatta, valitettavasti niistä on jokunen myös purettu Art Nouveaun poistuessa muodista. Käynti Musée Victor Hortassa oli virkistävä ja toisaalta kävelymatka pois tutummilta keskustan kulmilta avasi kaupunkia uudella tavalla. Olen tällä hetkellä täysin Hortan kepeyden lumoissa ja ehkäpä nykyarkkitehtuurikin kaipaisi hieman Art Nouveauta?

Brysselissä odottaa reipas kävelylenkki kun nämä kaikki kohteet käy läpi.

Matkan varrelle osui sattumalta myös toinenkin mielenkiintoinen paikka, nimittäin Palais des Thés. Helsingissä on jo ihan mukavasti teehuoneita ja -myymälöitä, mutta kyllä tällainen tyylikäs teemyymälä vielä mukaan mahtuisi.