Jo Baker: Longbournin talossa

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo tuntuu olevan edelleen suuri inspiraation lähde monelle. Jo Bakerin Longbournin talossa -kirja on myös saanut innoituksensa tästä klassikkoteoksesta.

Vähän arvelutti tarttua tähän kirjaan koska pidän Jane Austenin tuotannosta. Longbournin talossa on onneksi itsenäinen teos ja toimii sen vuoksi vallan mainiosti. Kirja viihdyttää tällaisena sateisena kesälomapäivänä, kun on mukava ottaa rennosti teekannun ja viltin kera.

Kirjassa seikkaillaan Downton Abbeyn maastossa, jossa seurataan yläluokkaista elämää, mutta kuvataan myös mitä alakerrassa tapahtuu.  Tällä kertaa Bennetin perheen elämää tarkastellaan palvelusväen silmin ja se tuntuukin hyvin mielenkiintoiselta ja virkistävältä näkökulmalta.

Palvelusneiti Sarah haaveilee rakkaudesta aivan kuten Bennetin sisaruksetkin, mutta hänen päivänsä ovat joutilaisuudesta kaukana. Päivät kuluvat arjen askareista, raskaasta työstä; siivoamisesta, ruuanlaittamisesta, pyykin pesemisestä ja pienten palvelusten tekemisestä. Pyykkääminen jäi erityisesti mieleen johtuen kuukautisveren pesemisestä pois vaatteista. Tämmöisistä askareista en ole ennen tullut lukeneeksi vaikka hyvin tavanomaisesta asiasta onkin kyse. Myös se tuli selväksi, että kylmänkyhmyt vaivasivat noissa työoloissa.

Jokainen luku alkaa lainauksella Ylpeydestä ja ennakkoluulosta joten tämäkin tuo tuttuutta kirjaan.  Olin onneksi hiljattain lukenut Ylpeys ja ennakkoluulon tuoreen suomennoksen joten kirjan tapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Longbournin talossa pohditaan myös samoja asetelmia kuten kukaa perii herra Bennetin, mutta palvelusväen näkökulmasta huolen aiheena on miten työ jatkuu uuden isännän myötä.

Tämä kirja kulkee hieman pidemmälle ajassa kuin esikuvansa ja tuo eteen salaisuuksia Bennetin perheestä. Mielenkiintoisinta kirjassa on ajan kuvaus, kuten yhteiskunnallisen tilanteen kehittyminen, työväen arki ja sodan monet kärsimykset.

Tietysti tässäkin kirjassa romanssi on keskeisellä sijalla, mutta itse pidin eniten kuitenkin yllätyksestä joka paljastuu kun kirjassa pääsee loppupuolelle.

Nautin kirjasta vaikka se ei mikään suuri elämys ollutkaan, mutta mukavaahan se on välillä katsella kulissien taakse ja laajentaa näkökulmaa.

Historiallinen, brittimaisemiin perustuva rauhallinen kirja sopii mainiosti hyvin haudutetun teen kera. Margaret´s hope musta tee on englantilaisten suosikkeja ja sopii tämän kirjan kanssa erityisen hyvin - ja on vielä parempaa kun tähän yhtälöön lisätään vielä skonssit.

(Tammi 2014)

Järki ja tunteet näyttämöllä

Dashwoodin sisaret Elinor (Kreeta Salminen) ja Marianne (Sara Melleri).

Helsingin kaupunginteatteri on tuonut näyttämölle Jane Austenin tutun klassikon Järki ja tunteet joka kertoo Dashwoodin sisaruksista Elinorista ja Mariannesta 1790-luvun Englannissa. Rohkea veto, sillä Austen-faneilla on takuuvarmasti vahva mielikuva kirjasta ja siitä miten se tulisi esittää. Toisaalta tosifanit löytävät kyllä itsensä seuraamasta näytelmää, aivankuten minäkin.

Dashwoodin sisaret, järkevä ja jalat maassa oleva Elinor (Kreeta Salminen) ja kiihkeän tunteikas, pilvilinnoja maalaileva Marianne (Sara Melleri) , joutuvat isänsä kuoleman jälkeen uuteen tilanteeseen. Perheen taloudellinen tilanne huononee ja he joutuvat muuttamaan pienempään asuntoon pois kotiseudultaan. Ja mikä oleellista Austenin ylemmän luokan piireissä, mahdollisuus päästä hyviin (eli taloudellisesti kannattaviin ) naimisiin heikkenee merkittävästi.

Vaikka olosuhteet ovat sisarusten osalta muuttuneet, tähtäävät tytöt ja heidän äitinsä suotuisaan lopputulokseen. Ja kuten Austenin kirjassa, on tässäkin näytelmässä kyse rakastumisista, kunniallisuudesta, petollisuudesta, suurista pettymyksistä ja väärinkäsityksistä.

Järkevä Elinor, pitää rakkautensa salassa ja ylitunteellinen Marianne puolestaan kailottaa rakkautensa kuuluviin ja näkyviin välittämättä ajan sovinnaisuuskäsityksistä. En kuvaa enempää juonta vaan kuten arvata saattaa sekaannuksien ja suurten tunteiden jälkeen kaikki ovat onnellisia ja parit saavat toisensa.

Sisarten veli John Dashwood (Jussi Puhakka) ja vaimo Fanny Daswood  (Ursula Salo),
Elinorin rakkaan veli Robert Ferrars (Kari Hevossaari) ja Elinor (Kreeta Salminen).

Jon Joryn sovittama ja Laura Jäntin ohjaama näytelmä keskittyy kuvaamaan sisarusten suhdetta jättäen taka-alalle miesroolit. Ehkä tämän vuoksi miehet eivät muodostuneet kovin mielenkiintoisiksi hahmoiksi esityksessä. Potkua löytyi sen sijaan sisarusten äidistä. Eija Vilpas (tuurasi tässä näytöksessä Heidi Heralaa) oli juuri niin hössöttävä kuin kirjassakin. Yksi suosikeistani oli Leena Uotisen hupsu rouva Jennings, joka yritti auttaa sisaruksia avioliittohaaveissa. Itse sisarusten rooleista Kreeta Salminen onnistui hyvin Elinorin roolissa. Hän oli tavoittanut järkevän luonteen jonka pinnan alla kuitenkin kuohui. Sara Mellerin esittämä kiihkomielinen Marianne oli hieman ärsyttävä, kiihkeys meni jo turhan lapselliseksi, etenkin kun vertaa hahmoa suoraan kirjaan.

Sir John Middleton (Jouko Klemettilä), Lady Middleton (Aino Seppo) sisarusten äiti
rouva Daswood (Heidi Herala) ja rouva Jennings (Leena Uotila)

Näytelmän lavastus on niukka, mutta toimiva ja puvustus erittäin onnistunut. Sovitus ei ole kovin uskollinen kirjalle, tästä on tehty kepeän kupliva komedia, joka ironisoi kirjan hahmoja. Sinänsä hauska esitys, mutta se ei tavoita kirjan tunnelmaa. Tämä on ikään kuin saippuaoopperaversio, mutta viihdyttävä sellainen. Yleisö nauroi mukana ja esityksestä poistui hyväntuulisia katsojia. Kaiken kaikkiaan mukavaa aivot narikkaan katsottavaa Jane Austenin ystäville.

Ps. Heta Pyrhöseltä on ilmestynyt oivallinen tietokirja. Jane Austen aikalaisemme (Avain, 2014). Teos kertoo, mikä Austenissa puhuttelee lukijoita ja katsojia. Mikä on Austenin merkitys nyt - miksi kirjailija on aikalaisemme.