Tango! Tunteiden paloa ja tangoa oopperalla

Jussi Väänänen, Katja Koukkula. Kuva: Sakari Viika

Epäilen, että olen aika lailla mattimyöhäinen Tango! – Buenos Airesista Seinäjoelle suhteen, mutta joskus näinkin. Muistelen, että esitys on ollut Suomen kansallisoopperan – ja baletin ohjelmistossa jo aiempina vuosina. Tähän hieman kevätnuutuneeseen olotilaan sopi piristykseksi enemmän kuin hyvin kepeä kulttuuri-ilta tuttujen kaihoisien sävelten äärellä

Oopperan päänäyttämöllä argentiinalaisia ja suomalaisia sävelmiä tulkitsivat Kansallisoopperan orkesterin tahdissa Waltteri Torikka, Arja Koriseva, Angelika Klas, Johanna Rusanen-Kartano, Jyrki Anttila, Mika Pohjonen ja Jyrki Korhonen. Lisäksi tangon tahdissa otti askelia joukko tanssijoita kuten kilpatanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Osa tanssijoista oli tuttuja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Illan isäntänä toimi itseoikeutetusti Jorma Uotinen. Oopperan päälavalle astui siis koko kansalle tuttu esiintyjäkaarti.

Tango! -esitys oli ennen kaikkea konsertti, jossa on mukana herkkupaloina tulista tanssia. Tangossa kuuluu aina intohimo, vahvat tunteet ja tarinat. Tämä näkyi myös konsertin kaaressa. Ensin konsertti vei Buenos Airesin kujille vahvojen tulkintojen myötä kuljettaen tarinan saunan ja vihtojen kautta kohti koti-Suomea.

Vasemmalla: Henrik Sandås, Angelika Klas. Kuva: Sakari Viika.
Oikealla: Jussi Väänänen, Katja Koukkula. Kuva: Sakari Viika.

Itselleni yksi kohokohdista oli Angelika Klasin tulkitsema upea Kotkan ruusu, johon taustaksi oli luotu hämyinen kapakka ja kappaletta väritti pari tanssivaa vaaraa uhkuvaa nuorta miestä. Tämä kokonaisuus oli hurmaava ja tarinana vahva.

 

Eniten hymyn toi huulille illan isännän Jorma Uotisen Pas mal – josta voi sanoa vain ”ei huono”. Tässä oli hauskaa ironiaa Uotisen legendaariselle sanonnalle.

 

Mutta palataanpa siihen tanssiin. Suurena tanssin ystävänä odotin tältä paljon ja sain myös mitä kaipasinkin. Taitavaa tulkintaa, josta intohimoa ja suuria tunteita ei puuttunut. Olisin voinut katsoa tulkintaa, vaikka kuinka paljon enemmänkin ja yleisö taputuksista päätellen oli aivan samaa mieltä.

 

Kokonaisuus oli tietysti tällä esiintyjäkaartilla huippuluokkaa. Ehkä olisin kaivannut vielä lisää sen tyyppistä tarinan rakentamista kuin mitä Kotkan ruusussa oli, oopperalla kun on siihen niin upeat mahdollisuudet. Tanssijoiden harmoninen liikekieli ja tarkka musiikin tahdissa eläytyminen oli taidokasta. Ja sitä mihin suuntaan tarkkaan hallitut askelkuviot vievät tarinaa, oli upeaa seurattavaa.

Konsertti viihdytti ja tunteiden palo kantoi koko illan vieden mukanaan – välillä jopa niinkin hyvin, että meinasin alkaa laulaa mukana… Valtteri Torikan Hopeinen kuu muun muassa houkutteli kovasti. Ymmärsin kuitenkin pitäytyä yhteislaulusta ja säästin lauluinnon siihen, kunnes takki oli taas päällä ja askel viemässä kotia kohden.

Tango! – Buenos Airesista Seinäjoelle, Suomen kansallisoppera ja -baletti


 

Olihan ovela kettu

Kettuina Hanna Rantala ja Mari Palo. Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.

Muistan vieläkin ensimmäisen näkemäni teatteriesityksen tekemän suuren vaikutuksen. Menimme koulun kanssa katsomaan Odysseusta ja teatterin lavalla lipui suuria pahvisia aaltoja ja Odysseus puski laivallaan eteenpäin kohti jännittäviä seikkailuja. Olin haltioitunut sillä se oli jotain käsittämättömän hienoa ja minusta tuli teatterin ystävä kertaheitolla.

Nyt Kansallisoopperassa menee Leoš Janáčekin Ovela Kettu ooppera ja en voi olla pohtimatta minkä vaikutuksen se mahdollisesti tekee pieniin katsojiin. Puvustus ja lavastus on niin herkullista, että jos jotain tuollaista olisin nähnyt lapsena olisin taatusti pyytänyt päästä oopperaan mitä pikimmin uudestaan.

Ooppera on kuitenkin jäänyt itselleni harvinaiseksi herkuksi ja täytyy oitis myöntää, että menin katsomaan sitä Klaus Haapaniemen suunnittelemien pukujen ja lavasteiden vuoksi. En siis missään määrin olen oopperan tuntija. Ilahduin myös kovasti kun huomasin, että lauluharrastuksesta tuttu opettaja Pauliina Linnosaari on mukana kokoonpanossa. Hän on tuttu laulutaidottomien laulutunneilta LauluAvaimessa ja Pauliina on ollut aivan loistava opettaja.

Kuvassa Mari Palo, Hanna Rantala, Ann-Marie Heino ja Pauliina Linnosaari.
Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.

Mutta Ovelaan Kettuun. Se on sadunomainen ooppera ihmiselämän ja vapaan luonnon suhteesta Lyhykäisyydessään teos menee näin. Metsäneläimet viettävät leppoisaa elämää. Metsänvartija nappaa ketun kiinni ja vie kotiinsa lemmikiksi. Kettu kritisoi kukkoa ja kanoja siitä, että ne alistuvat elämään ihmisten tahdon mukaisesti ja yllyttää kapinaan. Se päätyy kuitenkin tapaamaan ne ja onnistuu karkaamaan takaisin metsään. Metsässä kettu tapaa toisen ketun ja niille tulee romanssi ja ketut menevät naimisiin. Muutenkin metsässä on melkoista sutinointia ja siellä maksetaan mm. elatusmaksuja pähkinöillä. Kettupariskuntakin ihmettelee kuinkahan monta pentua heillä mahtaa oikein olla - kukapa sellaisesta pesueesta olisi kärryllä. Lopulta lintukauppias Harašta tähtää metsässä ollessaan kettua aseellaan ja ampuun. Metsänvartija ikävöi lemmikkikettunsa menettämistä ja ymmärtää lopulta, että on itsekin osa luonnon suurta kiertokulkua.


Kuvassa Hanna Rantala, Pauliina Linnosaari, Jeni Packalen ja  Ritva-Liisa Korhonen
Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.

Oli kiinnostavaa, että tämän oopperan tekstissä oli niinkin paljon huumoria ja nokkelaa sanailua. Kuulin yleisössä naurun tyrskähdyksiä useammankin kerran. Ovela kettu on kuitenkin ennen kaikkea metsäidylli jota kuljettaa eteenpäin pehmeät sävelmät. Kaipaamiani kuoro- tai aariakohtauksia Ovelassa ketussa ei ollut joten laulullisuus jäi omaan makuuni vajaaksi.

Vasemmalla metsänvartijana Jaakko Kortekangas. Oikealla Ina Hukki, Tove Åman ja Jeni Packalen.
Kuvaaja © 2015 Heikki Tuuli. Suomen Kansallisooppera.

Sen sijaan nautin todella paljon Klaus Haapaniemen ornamenttimaisesta kuvitustyylistä - tässäkin. Aivan huikeaa luovuutta ja ilottelua. En varmaan ole koskaan nähnyt noin huikeaa puvustusta. Ilo katsoa! Jälkikäteen jäin miettimään vielä, että Ovela Kettuhan olisi mainio baletti. Jo nytkin siinä oli sudenkorentona balettitanssija joka hurmasi yleisön aivan täysin. Eläinten liikekieli olisi hyvinkin kiinnostavaa katsottavaa.

Suomen kansallisooppera >>