Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor) eli vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa ilmeisen hyvää elämää New Yorkin Saratogassa kunnes vastaanotti kohtalokkaan työtarjouksen. Solomon värvättiin pari viikkoa kestävälle keikalle Washingtonissa toimivaan sirkukseen ja hänet palkanneet miehet sieppasivat ja myivät hänet orjien välittäjälle. Tästä alkoi 12 vuoden tie orjuuteen.
Ohjaaja Steve McQueen käsittelee orjuutta rankalla kädellä elokuvassa 12 years a slave. Tositarinaan perustuva, Oscarin napannut elokuva, näyttää orjuuden erittäin raa'an ja epäinhimillisen puolen. Sen miten syvää rasismi voi olla ja miten lähimmäinen voidaan käsittää lähes eläimenä. Toisaalta siinä kuvataan miten plantaasinomistajat puolustelevat orjuutta sanoen sen perustuvan uskontoon.
Chiwetel Ejiofor tekee koskettavan roolin Solomonina. Hän kuvaa uskottavalla tavalla sitä tuskaa ja ahdistusta mitä orjuus aiheuttaa. Jatkuvaa pelkotilaa satunnaisen mielivallan alla, sekä taistelua hengissä pysymiseksi. Paikoin vahvaa roolia tosin häiritsee tietty teatterimaisuus.
Toisen mieleenpainuvan roolin tekee Michale Fassbinder plantaasinomistaja Edward Eppsinä. Epps on kuin suoraan pahimmasta painajaisesta, raaka, sadistinen ja alkoholisoitunut. Hän käyttää jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa orjiin; raiskaa ja ruoskii kun mieli niin tekee. Eppsin himojen kohteena on nuori orjanainen Patsey. Tästä roolista Lupita Nyong'o palkittiin sivuosa Oscarilla.
Elokuvassa vilahtaa hyviksen roolissa Brad Pitt (elokuvan tuottaja) kanadalaisena puuseppänä, joka omaa varsin nykyaikaisen arvomaailman.
Elokuvasta jää ahdistunut olo. Rankka aihe ja rankka käsittelytapa jäävät pyörimään mielessä. Väkivallan kuvausta on oikeastaan liikaa, vähempikin tekee selväksi, että puhutaan karmeista ajoista. Elokuva on todennäköisesti varsin uskollinen Solomon Northupin vuonna 1853 julkaisemalle kirjalle, jossa hän kertoo kokemuksistaan. Elokuva nimittäin keskittyy lähinnä kertomaan Solomonin ajasta orjana etelän plantaaseilla. Kuvaus on paikoin vähän puuduttavaa ja ei tuo välttämättä mitään uutta tietoa orjuudesta tai syvennä elokuvaa tunnetasolla. Tätä elämänvaihetta olisi voinut hieman tiivistää.
Alussa vilahtaa häivähdys elämästä ennen orjuutta. Tämä olisi ollut myös kiinnostavaa, kuten sekin miten perhe reagoi siihen, että mies on yhtäkkiä kateissa. Tuskin nämä sieppaukset kovin harvinaisia olivat siihen aikaan, joten huoli ja pelko on varmasti ollut hurjaa. Toisaalta myös sieppaajien tilanne herätti mielenkiintoa. Mitä juonia punotaan ja minkälaisessa tilanteessa he elivät?
Olisin myös kaivannut lopputekstien sijaa kuvausta siitä miten Solomon sopeutui elämäänsä vapautumisen jälkeen. Teksteissä kävi ilmi, että hän kiersi Yhdysvaltojen koillisosassa puhumassa orjuutta vastaan sekä auttoi karanneita orjia. Mutta miten orjuus vaikutti häneen ja hänen perheeseensä vapautumisen jälkeen, jäi elokuvassa käsittelemättä.
Selkeästi jäin siis kaipaamaan uutta elokuvaa aiheesta joka kuvaisi myös taustoja. Se linkittäisi myös elokuvaa lähemmäksi nykyaikaa. Vastaavanlaista orjuutta ei enää ole, mutta yhtymäkohtia löytyy esimerkiksi kohtaloista, joissa tyttö/nainen on houkuteltu kehitysmaasta täysin toisenlaiseen kulttuuriin kotiapulaiseksi. Rumia tarinoita näistäkin pulpahtaa aina tasaisin välein esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti