sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
"Miksi toiset syntyvät tänne ja toiset sinne? Miksi toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään? Miksi toiset saavat elää, ja toisilla, aina niillä samoilla, ei ole muita oikeuksia kuin vaieta ja kuolla?"
Kun intialainen fakiiri tarvitsee piikkimattoa, niin mihin muualle hän suuntaakaan kuin Pariisin Ikeaan. Näin tapahtuu ainakin ranskalaisen Romain Puértolasin esikoisromaanissa Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin.
Ajatušatru Vašta Patel suuntaa lentokentältä suoraan Ikeaan, josta hän on aikeissa ostaa koottavan mäntypuisen Frållenöpik-piikkimaton, puumanpunaisena ja varustettuna 15 000 piikillä. Rahan puutteen ja varmistelun vuoksi, fakiiri päätyy viettämään yönsä Ikeassa ja tulee yöllisten sattumusten vuoksi sulkeneeksi itsensä kaappiin. Kaappi matkaa Isoon-Britanniaan ja niin laillisesti maahan tulleesta ostosmatkalaisesta tulee laittomasti maahan pyrkivä siirtolainen.
Fakiiri kohtaa monia uskomattomia käänteitä matkallaan eri puolella Eurooppaa ja Libyassa. Kiertomatka ei tapahdu tosin omasta tahdosta vaan viranomaisten ja lopulta sattumusten kautta. Hyvää tahtova fakiiri kohtaa monenlaisia ihmiskohtaloita; periksi antamattoman romanitaksikuskin, joukon laittomasti Eurooppaan pyrkiviä afrikkalaisia, kuuluisan elokuvatähden ja elämänsä rakkauden. Matkalla fakiiri pohtii myös omaa elämäänsä, uraansa ja moraalikysymyksiä.
Puértolas on kirjoittanut romaanin ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta, siirtolaisuudesta. Tyylilajina tämä on veijaritarina, aikuisten satua. Mieleen tulee väistämättä Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Tästä farssista ei puutu vauhtia, uskomattomia käänteitä ja huumoria. Fakiiri on naivin koominen hahmo, josta löytyy toki vakavampikin puoli, mutta ei tätä hymyilemättä pysty lukemaan. Onkin virkistävää lukea vakavasta aiheesta, joka on höystetty hilpeällä hassuttelulla, kursittuna kasaan värikkäällä kielenkäytöllä. Tästä kiitokset myös kääntäjälle, tarinassa on varmasti ollut haastetta.
Kirjan liepeessä kerrotaan, että Puértolas on ammatiltaan poliisi ja työskentelee rajavartiolaitoksessa erikoisalueenaan laittoman maahanmuuton kysymykset. Aihe on siis tuttu miehelle ja kirjan sivuilta löytyy aiheeseen liittyen myös muutama faktatieto, vaikka pääasia onkin tarinan iskemisessä.
Muistan lukeneeni jostain, että Puértolas kirjoitti tämän romaanin muutamassa kuukaudessa kännykällä matkatessaan junalla töihin. Tämä selittänee romaanin hypähtelyä ja joitakin epäjohdonmukaisuuksia. Kokonaisuus toimii kuitenkin erittäin hyvin ja kirja on hyvin viihdyttävä ja nopealukuinen. Olen varma, että tästä "kännykkäkirjailijasta" kuullaan vielä lisää.
Otava, 2014
Tämän kirjan kanssa olisi voinut kuvitella nauttivansa intialaistyypistä mausteista teetä, mutta kuppiin päätyikin pirteän raikas ja tuore kiinalainen Wild green tea organic. Virkistävä elämys, aivan kuten kirjakin.
perjantai 12. syyskuuta 2014
Tommi Toijan muuntuvat pikku-ukkelit
Tommi Toija, Mutatis Mundis. Kuva: Stella Ojala / Amos |
Nyt uusia keramiikkaveistoksia, pikku-ukkeleita nämäkin, on esillä Amos Andersonin taidemuseon laajassa Mutantis Mutandis näyttelyssä. Heti näyttelytilaan astuessa pääsee ihastelemaan hienoa suihkulähdettä. Tämä on näyttelyn pääteos - ja pääteoksessa on tosiaan päitä. Siinä risteilevät pääkallot ja vääntyneet päät, huipulla koreilee pissivä pikkumies ja vesi solisee. Teos on vangitseva.
Vasemmalla: Tommi Toija, Jumalainen näytelmä, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos Oikealla: Tommi Toija, Outo pää, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos |
Ripustus on erittäin toimiva. Valtava määrä pikku-ukkoja on liimattu lattiaan ja katsoja voi kierrellä niiden seassa. Toisaallakin on lisää ukkeleita, ne ovat jalustoilla ja verrattuna näihin joiden seurassa pääsee kulkemaan, jää kokemus etäisemmäksi.
Tommi Toija, Mutatis Mundis. Kuva: Stella Ojala / Amos |
Harrastin keramiikkakuvanveistoa useamman vuoden työväenopistolla ja opettajamme opetti hyvin puritaanista keramiikan työstämistä. Siksi olikin mielenkiintoista nähdä, miten Toija käsittelee savea. Työtapaa riittää kuvaamaan yksi sana - radikaali. Oli valaisevaa nähdä että noinkin voi tehdä veistoksia. Jos työ hajoaa poltossa, sen voi korjata pikasilotteella, osia voi yhdistellä ja töitä voidaan hajottaa, hioa, rakentaa, muovata ja muokata. Niinpä veistosten lopullinen muoto selviää osittain vasta työprosessin edetessä. Näyttelyn nimi Mutatis Mutandis eli muuttujat muutettuina on hyvinkin kuvaava. Hellästi Toija tuntuukin kaikesta radikaaliudestaan riippumatta suhtautuvan veistoksiinsa, filmissä pikku-ukkoa kannetaan varovasti uuniin "saunomaan".
Vasemmalla: Tommi Toija, Kärpästen herra, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos Oikealla: Tommi Toija, Yksin, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos |
Toijan Bad Bad Boy betoniveistos kauppatorilla on tuonut hymyn huulille. Manneken Pis Brysselissä jää kakkoseksi tälle valtavalle pissaavalle pojalle. Olisi upeaa, jos veistos saisi jäädä pysyvästi kauppatorin laitaan. Se kuvastaa hyvin suomalaista huumoria.
Tommi Toija, Bad Bad Boy, 2013 |
Mutta takaisin Toijaan, näyttely oli taas upea! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan näkemääni ja odotan jo innolla seuraavaa. Pikku-ukko kiintiöni ei ole vielä lähelläkään täynnä.
Tommi Toija, Mutantis Mutandis Amos Andersonin taidemuseossa 27.102014 asti.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Jokainen miettii varmasti mitä kaikkea sitä tekisikään jos omalle kohdalle osuisi lottovoitto. Anna-Leena Härkösen uusimmassa romaanissa Kaikki oikein päästään seuraamaan mitä käy Puttosen pariskunnalle kun kädessä oleva kuponki tuo jättipotin.
Eevi Puttonen ei ole lottoihmisiä, mutta laittaa kuitenkin yhden rivin vetämään ja voittaa seitsemän miljoonaa euroa. Eevin ja hänen miehensä Karin elämä muuttuu kerta rysäyksellä. Mitä voitolla tehdään? Kenelle siitä kerrotaan - vai kerrotaanko kenellekään? Vaikuttaako voitto ystävyyssuhteisiin? Jatketaanko työelämässä? Tuoko raha onnea vai ei? Mitä kaikkea voikaan nyt ostaa? Ja niin elämä ja pää onkin pian sekaisin, eikä pelkästään voiton huumasta.
Tuoreet lottovoittajat Eevi ja Kari menevät juhlistamaan voittoa trendikkääseen ravintolaan, mutta eivät oikein sovi sinne. Omaa paikkaansa äkkirikastuneena ei niin vain löydäkään. Jo ennestään ongelmainen parisuhde alkaa natista liitoksistaan.
Härkönen kuvaa romaanissaan myös kateutta, jonka voitto aiheuttaa läheisissä. Ihmissuhteet mutkistuvat ja niihin tulee uusi säröjä. Eeviä epäilyttää ihmisten motiivit ja teot. Ylilyönneiltä ei voida välttyä.
Ehdottomasti riemastuttavinta kirjassa on Eevin kokema nautinto ostelusta. Härkönen kuvaa upeasti minkkiturkin silkkisen pehmeyden tuomaa onnea, uuden timanttisormuksen säihkettä ja kaikkea sitä jolla Eevi yrittää paikata lapsuuden kituuttamisen aiheuttamaa traumaa. Hän menee jopa niin pitkälle, että kostaa lapsuuden ajan kiusaajalleen.
Vaikka kirja kuvaakin lottovoiton seuraamuksia on siinä paljon enemmän syvyyttä. Se kuvaa alkoholismia ja sitä minkälaista on elää puolison kanssa, jonka päivät menevät joko juodessa tai krapulassa. On mielenkiintoista seurata miten Eevin ja Karin avioliitto kestää tämän. Rakkaus antaa anteeksi, jopa liikaakin. On vaikea ymmärtää mikä saa ihmisen pysymään suhteessa, jossa tuntuu, että ainoa yhdistävä asia on lottovoitto ja seksi.
Anna-Leena Härkösen kirjoitustyyli on iskenyt aina ja tämäkään kirja ei ole poikkeus. Tarina on rakennettu hyvin ja dialogi on nasevaa. Pureskeltavaa jää lukemisen jälkeenkin, ei tosin lottovoitosta vaan nimenomaan alkoholismista.
Tämän kirjan kanssa maistui Silver Moon tee. Vihreää teetä, ripauksella marjoja,vaniljaa ja mausteisuutta. Huumaava tuoksu kuin voitossa, mutta maussa runsaasti erilaisia sävyjä.
torstai 4. syyskuuta 2014
Pehr Hilleström - välähdyksiä 1700-luvun elämästä
Pehr Hilleström on Ruotsin arvostetuimpia 1700-luvun taiteilijoita. Hän oli hyvin tuottelias taiteilija ja pikkutarkat maalaukset hehkuvat lämmintä tunnelmaa. Hilleströmin maalauksissa on aimo annos luksusta, sillä hän oli Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n hovimaalari, joka ikuisti kuninkaallista loistoa maalaten hovin elämää ja teatterinäkymiä.
Pehr Hilleström: Lukutuokio Drottningholmin linnassa, 1779. Nationalmuseum, Tukholma. Foto© Nationalmuseum, Tukholma. |
Suurimman vaikutuksen tekivät työt, joissa näkyy tulen käyttö. Hilleström on loistava kuvaamaan tulen hehkua. Maalaukset huokuvat lämpöä ja jopa posliiniesineistä loistava valonkajo näyttää aidolta. Nämä työt kuvasivat varsin arkisia askareita, mutta kyllä näkymät Tukholman tulipaloista olivat myös hienoja yhtä lailla kuin ruukkikuvaukset. Tuli näytti selkeästi kiehtovan Hilleströmiä.
Pehr Hilleström: Vieraita Söderforsin ankkuripajalla. Sepät uurastavat työssään, 1782. Nationalmuseum, Tukholma. Foto© Nationalmuseum, Tukholma. |
Itselleni Sinebrychoffin taidemuseo on paikka, jossa käyn kun vaikkapa ilma on ankea ja mieli harmaa. Museon historiallinen miljöö ja tutut vanhemmat eurooppalaiset maalaukset virkistävät kummasti. Tällä kertaa sieltä lähti ulos iloisin ja kepein askelin, mieli ahmineena Pehr Hilleströmin maalausten kauneutta ja lämpöistä tunnelmaa. Ja olo oli kuin olisi saanut palan marjaisaa ja makeaa pavlova-kakkua.
Pehr Hilleström - Välähdyksiä 1700-luvun elämästä, Sinebrychoffin taidemuseossa 4.9.2014-11.1.2015.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)