"Miksi toiset syntyvät tänne ja toiset sinne? Miksi toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään? Miksi toiset saavat elää, ja toisilla, aina niillä samoilla, ei ole muita oikeuksia kuin vaieta ja kuolla?"
Kun intialainen fakiiri tarvitsee piikkimattoa, niin mihin muualle hän suuntaakaan kuin Pariisin Ikeaan. Näin tapahtuu ainakin ranskalaisen Romain Puértolasin esikoisromaanissa Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin.
Ajatušatru Vašta Patel suuntaa lentokentältä suoraan Ikeaan, josta hän on aikeissa ostaa koottavan mäntypuisen Frållenöpik-piikkimaton, puumanpunaisena ja varustettuna 15 000 piikillä. Rahan puutteen ja varmistelun vuoksi, fakiiri päätyy viettämään yönsä Ikeassa ja tulee yöllisten sattumusten vuoksi sulkeneeksi itsensä kaappiin. Kaappi matkaa Isoon-Britanniaan ja niin laillisesti maahan tulleesta ostosmatkalaisesta tulee laittomasti maahan pyrkivä siirtolainen.
Fakiiri kohtaa monia uskomattomia käänteitä matkallaan eri puolella Eurooppaa ja Libyassa. Kiertomatka ei tapahdu tosin omasta tahdosta vaan viranomaisten ja lopulta sattumusten kautta. Hyvää tahtova fakiiri kohtaa monenlaisia ihmiskohtaloita; periksi antamattoman romanitaksikuskin, joukon laittomasti Eurooppaan pyrkiviä afrikkalaisia, kuuluisan elokuvatähden ja elämänsä rakkauden. Matkalla fakiiri pohtii myös omaa elämäänsä, uraansa ja moraalikysymyksiä.
Puértolas on kirjoittanut romaanin ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta, siirtolaisuudesta. Tyylilajina tämä on veijaritarina, aikuisten satua. Mieleen tulee väistämättä Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Tästä farssista ei puutu vauhtia, uskomattomia käänteitä ja huumoria. Fakiiri on naivin koominen hahmo, josta löytyy toki vakavampikin puoli, mutta ei tätä hymyilemättä pysty lukemaan. Onkin virkistävää lukea vakavasta aiheesta, joka on höystetty hilpeällä hassuttelulla, kursittuna kasaan värikkäällä kielenkäytöllä. Tästä kiitokset myös kääntäjälle, tarinassa on varmasti ollut haastetta.
Kirjan liepeessä kerrotaan, että Puértolas on ammatiltaan poliisi ja työskentelee rajavartiolaitoksessa erikoisalueenaan laittoman maahanmuuton kysymykset. Aihe on siis tuttu miehelle ja kirjan sivuilta löytyy aiheeseen liittyen myös muutama faktatieto, vaikka pääasia onkin tarinan iskemisessä.
Muistan lukeneeni jostain, että Puértolas kirjoitti tämän romaanin muutamassa kuukaudessa kännykällä matkatessaan junalla töihin. Tämä selittänee romaanin hypähtelyä ja joitakin epäjohdonmukaisuuksia. Kokonaisuus toimii kuitenkin erittäin hyvin ja kirja on hyvin viihdyttävä ja nopealukuinen. Olen varma, että tästä "kännykkäkirjailijasta" kuullaan vielä lisää.
Otava, 2014
Tämän kirjan kanssa olisi voinut kuvitella nauttivansa intialaistyypistä mausteista teetä, mutta kuppiin päätyikin pirteän raikas ja tuore kiinalainen Wild green tea organic. Virkistävä elämys, aivan kuten kirjakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti