Vanja-eno Kansallisteatterissa

Kuvassa Eero Aho ja Krista Kosonen. Kuvaaja Stefan Bremer.

Otatko sä teetä? Tämä kysymys luotsaa Venäjälle samovaarien ja vodkan äärelle, syrjäiseen kolkkaan maaseudulle. Tapahtumapaikkana on ränsistynyt, mystinen ja tummanpuhuva huvila. Kerrosten väliä käydään ahkerasti ja lukuisista ovista rampataan sisään ja ulos niin että pauke käy. Markus Tsokkisen luoma lavaste on huikean hieno ja luo unenomaisen tunnelman heti ensi minuuteilla. Visuaalisuus tekee syvän vaikutuksen ja on upeinta mitä olen pitkään aikaan teatterissa nähnyt.

Vanja ylläpitää yhdessä siskontyttärensä Sonjan kanssa tätä usean vieraan kansoittamaa rapistunutta maatilaa. Koko poppoo elää enemmän tai vähemmän kaiken nielevässä joutilaisuudessa ja he keskittyvät imemään toistensa heikkouksia itseensä. Välillä esiin pulpahtaa suurempia asioita kuten piirilääkäri Astrovin puhe ympäristöntilasta. Muuten vellotaan rakkauden tai menneiden aikojen pyörteissä. Huvila tuntuu vievän siellä olijoiden kaikki voimat ja jonkinlainen hulluus tuntuu iskevän kollektiivisesti. Silti toivo jää päällimmäiseksi.

Kuvassa Eero Aho ja Emmi Parviainen. Kuvaaja Stefan Bremer.

Vanja-enossa nousee etualalle riutuvan rakkauden kokemukset. Nuori Sonja on teinitytön lailla ihastunut piirilääkäri Astroviin, mutta tämä ei lämpene tytölle, sillä miehen kiikarissa on ylväs ja kaunis Jelena joka puolestaan on naimissa Sonjan isän, vanhan professorin (Heikki Nousiainen) kanssa. Rakkautta siis riittä, mutta kohteet tuottavat aitoa ongelmaa.

Vanja-enossa on erinomainen näyttelijäkaarti. Pääosissa ovat Kristo Salminen Vanja-enona, piirilääkäri Astrovina Eero Aho, Emmi Parviainen on Sonja ja hänen äitipuolena Jelenana on Krista Kosonen. Tämä nelikko määrää esityksen tahdin ja nousee kukin vuorollaan esiin.

Vasemmalla Krista Kosonen, keskellä Heikki Nousiainen ja oikealla Seela Sella. Kuvaaja Stefan Bremer.

Krista Kosonen on suosikkinäyttelijöitäni ja on tässä todella vakuuttava - ja upea. Hän esiintyy koko kehollaan, niin että pienet eleetkin ovat merkityksellisiä. Eero Aho näyttää jo valmiiksi pahikselta ja alholisoitunut piirilääkäri on väkevä rooli jonka hän tekee hyvin. Emmi Parviainen on herkkä mutta samalla jotenkin räjähtävä ja tekee upean roolityön Sonjana. Kristo Salminen puolestaan on jotenkin raukea nahjus ja tekee monisyisen roolityön. Tässä yhteydessä en on voi olla mainitsematta hurmaavaa Seela Sellaa vanhan lastenhoitajan Marinan roolissa. Hänen ilkikurinen, kujeileva hymynsä sopii niin hyvin tähän rooliin.

Kuvassa Kristo Salminen. Kuvaaja Stefan Bremer.

Paavo Westerbergin ohjaama Vanja-eno hurmaa. Esityksessä on jotain kovin ajatonta. Tummia sävyjä on paljon, mutta tarkastelukulma on lämmin ja paikoin jopa humoristinen. Näytelmän puvustus henkii tätä samaa yksinkertaista tummanpuhuvaa tyylikkyyttä. Etenkin Krista Kososen puvut ovat erityisen hienoja. Myös musiikki ja äänet ovat tässä osuvia.

Muutaman päivä kuluttua esityksestä huomasin, että Vanja-enon tunnelma jäi kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaan. Mystiikka vei mennessään. Kertakaikkiaan upea teatterielämys.

Katso traileri >>

Anton Tshehov: Vanja-eno
Suomennos Paavo Westerberg ja Eva Buchwald
Ohjaus Paavo Westerberg
Lavastus Markus Tsokkinen
Puvut Pirjo Valinen
Valot Pietu Pietiäinen
Musiikki ja äänisuunnittelu
Sanna Salmenkallio
Rooleissa Kristo Salminen, Krista Kosonen,
Emmi Parviainen, Eero Aho, Heikki Nousiainen,
Seela Sella, Seppo Pääkkönen ja Terhi Panula.