torstai 18. toukokuuta 2017

Tango! Tunteiden paloa ja tangoa oopperalla

Jussi Väänänen, Katja Koukkula. Kuva: Sakari Viika
Epäilen, että olen aika lailla mattimyöhäinen Tango! – Buenos Airesista Seinäjoelle suhteen, mutta joskus näinkin. Muistelen, että esitys on ollut Suomen kansallisoopperan – ja baletin ohjelmistossa jo aiempina vuosina. Tähän hieman kevätnuutuneeseen olotilaan sopi piristykseksi enemmän kuin hyvin kepeä kulttuuri-ilta tuttujen kaihoisien sävelten äärellä

Oopperan päänäyttämöllä argentiinalaisia ja suomalaisia sävelmiä tulkitsivat Kansallisoopperan orkesterin tahdissa Waltteri Torikka, Arja Koriseva, Angelika Klas, Johanna Rusanen-Kartano, Jyrki Anttila, Mika Pohjonen ja Jyrki Korhonen. Lisäksi tangon tahdissa otti askelia joukko tanssijoita kuten kilpatanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Osa tanssijoista oli tuttuja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Illan isäntänä toimi itseoikeutetusti Jorma Uotinen. Oopperan päälavalle astui siis koko kansalle tuttu esiintyjäkaarti.

Tango! -esitys oli ennen kaikkea konsertti, jossa on mukana herkkupaloina tulista tanssia. Tangossa kuuluu aina intohimo, vahvat tunteet ja tarinat. Tämä näkyi myös konsertin kaaressa. Ensin konsertti vei Buenos Airesin kujille vahvojen tulkintojen myötä kuljettaen tarinan saunan ja vihtojen kautta kohti koti-Suomea.

Vasemmalla: Henrik Sandås, Angelika Klas. Kuva: Sakari Viika.
Oikealla: Jussi Väänänen, Katja Koukkula. Kuva: Sakari Viika.

Itselleni yksi kohokohdista oli Angelika Klasin tulkitsema upea Kotkan ruusu, johon taustaksi oli luotu hämyinen kapakka ja kappaletta väritti pari tanssivaa vaaraa uhkuvaa nuorta miestä. Tämä kokonaisuus oli hurmaava ja tarinana vahva.
 
Eniten hymyn toi huulille illan isännän Jorma Uotisen Pas mal – josta voi sanoa vain ”ei huono”. Tässä oli hauskaa ironiaa Uotisen legendaariselle sanonnalle.
 
Mutta palataanpa siihen tanssiin. Suurena tanssin ystävänä odotin tältä paljon ja sain myös mitä kaipasinkin. Taitavaa tulkintaa, josta intohimoa ja suuria tunteita ei puuttunut. Olisin voinut katsoa tulkintaa, vaikka kuinka paljon enemmänkin ja yleisö taputuksista päätellen oli aivan samaa mieltä.
 
Kokonaisuus oli tietysti tällä esiintyjäkaartilla huippuluokkaa. Ehkä olisin kaivannut vielä lisää sen tyyppistä tarinan rakentamista kuin mitä Kotkan ruusussa oli, oopperalla kun on siihen niin upeat mahdollisuudet. Tanssijoiden harmoninen liikekieli ja tarkka musiikin tahdissa eläytyminen oli taidokasta. Ja sitä mihin suuntaan tarkkaan hallitut askelkuviot vievät tarinaa, oli upeaa seurattavaa.

Konsertti viihdytti ja tunteiden palo kantoi koko illan vieden mukanaan – välillä jopa niinkin hyvin, että meinasin alkaa laulaa mukana… Valtteri Torikan Hopeinen kuu muun muassa houkutteli kovasti. Ymmärsin kuitenkin pitäytyä yhteislaulusta ja säästin lauluinnon siihen, kunnes takki oli taas päällä ja askel viemässä kotia kohden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti