maanantai 24. heinäkuuta 2017

Milja Kaunisto: Corpus


Milja Kauniston Luxus oli omalla kohdallani viime vuonna lukemieni kirjojen huippua. Ahmin sen Pietarissa 1700-luvun palatsissa, joka nykyään toimii hotellina. Tämä oli varsin sopiva miljöö uppoutua kirjaan. Corpuksen kohdalla en päässyt aivan samaan miljöön osalta, mutta lumosi tämä tarina ilman palatsejakin.

Corpus jatkaa Luxuksesta alkanutta tarinaa. Ahtaalle joutunut aatelinen kreivitär Marie-Constance de Boucard on päätynyt käyttämään näyttelijätär Marianne Quesnet'n henkilöllisyyttä pysyäkseen turvassa yhä kuohuvammaksi ja vaarallisemmaksi muuttuneessa Ranskassa. Luxuksessa Marianne kohtasi pahamaineisen markiisi de Saden ja päätyi tämän ylellisen bordellin emännäksi. Suojaisat muurit toivat turvaa, samoin kuin entinen pyöveli Isidore.

Ranskan vallankumouksen pyörteissä giljotiini on ahkerassa käytössä ja sinne vaaditaan myös kuningas Ludvig XVI:n ja kuningatar Marie Antoinetten päitä. Poliittinen juonittelu on ankaraa ja henkikullan saattoi menettää mitättömästäkin syystä, eikä vähiten sen takia, että kuka tahansa joka halusi päästä eroon vihamiehestään, pystyi ilmoittamaan vaikkapa liian hyvin menestyvän naapurinsa tasavaltalaisille kertoen tämän olevan rojalisti. Uuden ajan koittaessa hallinto kielsi aateliset ja sukutaustasta tuli rasite. Suhteilla oli merkitystä ja niitä rakennettiin bordellin suojaisten seinien sisällä poliittisten ryhmittymien kohtaamisissa.

Maison de Luxessa vauhtia ja vaarallisia tilanteita syntyy yhtä lailla niin talon sisä- kuin ulkopuolelta. Marianne alkaa ottamaan hermostuneisuuteensa Markiisi de Saden kultaisia pillereitä, jotka lopettavat vapinan ja turruttavat. Elämä on käynyt liian rankaksi ja pillerit tarjoavat tähän pakokeinon. Mariannen turvallisuus alkaa myös romuttua Isidoren lähdettyä muuan myöhemmin tunnetun korsikalaisen upseerin matkassa pois Pariisista.

Markiisi de Sade on kätkenyt bordellin suojiin pienen Charles-pojan, jota Marianne pyrkii suojelemaan. Pojan kohtalo on nyt hänen käsissään, Isidoren lähdön jälkeen. Tämäkään ei ole varsin haasteeton tilanne.

Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian toinen osa on synkkä tarina 1700-luvun terrorin ajanjaksosta. Läsnä on häikäilemättömyys ja oman edun tavoittelu. Uudet vallanpitäjät tuntuvat janoavan uudistuksia suorastaan epätoivoisella vimmalla, jopa aika lasketaan uudella tavalla. Poliittinen juonittelu on hämmentävän kiemuraista.

Kaunisto on kynäillyt jälleen upean romaanin sekoittaen taitavasti faktaa ja fiktiota. Henkilögalleria nivoutuu oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin, hyödyntäen kuitenkin kirjailijan mielikuvitusta. Historian merkkihenkilöitä ei ole säästelty, vaan tässä päästään seuraamaan melkoista henkilögalleriaa Robespierrestä lähtien. Henkilöitä on kuitenkin sen verran, että olisi pitänyt lehteillä edellinen teos Luxus ennen tätä lukukokemusta läpi, jotta olisi pysynyt paremmin kartalla. Kirja imaisee mukaansa etenkin loppuosassa, joka tarjoaa melkoisen yllätyksen.

Teksti on taidokasta, Kaunisto on tehnyt tarkkaa taustatyötä henkilöhahmojen ja tapahtumien kuvauksessa. Tässäkin on vahvasti kuvattuna hajuaistit ja tunnelmat. Veren roiskeesta päästään mätänevään saastaan ja siitä ylellisesti kahisevaan silkkiin.

Corpus - ruumis, on oivallinen nimi kirjalle, jonka ajassa ruumiit, niin elävänä kuin kuolleena ovat tarinan keskiössä. ”Vapaus, veljeys, tasa-arvo tai kuolema.”

Lukukokemus oli jälleen kerran vahva ja tarina jäi erittäin jännittävään kohtaan. Sarjan kolmatta osaa siis innolla odottaen.

Milja Kaunisto: Corpus
Gummerus 2017




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti