Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Hyllyssä oli valmiina Chimamanda Ngozi Adichien romaani Kotiinpalaajat, ja kylläpä odotinkin, että pääsen siihen käsiksi.

Kirjan kehyksenä on Ifemelun ja Obinzen rakkaustarina. He ovat nuoruuden rakastavaiset, jotka päätyvät erilleen. Romaanissa kuljetaankin heidän menneisyyden poluilla. Molempien tie vie merten taakse pois Nigeriasta. Ifemelu lähtee opiskelemaan Yhdysvaltoihin, ja Obinze päätyy Isoon-Britanniaan paperittomaksi siirtolaiseksi.

Romaani tihkuu kaipausta, menetettyä rakkautta ja toisaalta myös koti-ikävää. Elämä ei mene uusissa kotimaissa niin kuin Strömsössä. Ei lähellekään. Molemmat saavat kokea sen, millaista on olla musta vieraassa ja valkoisessa maassa.

Tarina on tiukasti kiinni tässä päivässä. Ifemelu on Amerikassa menestyvä bloggari, niin menestyvä, että elättää itsensä kantaaottavilla kirjoituksillaan, jotka käsittelevät muun rotua, amerikkalaisten mustien, amerikanafrikkalaisten, latinoiden ja valkoihoisten elämää ja asemaa yhteiskunnassa. Blogien otsikot ovat osuvia:

Rakas ei-amerikkalainen musta, kun muutat Amerikkaan,
sinusta tulee musta

Kuinka ei-amerikkalaisen mustan pitäisi ymmärtää Amerikkaa:
amerikkalainen heimokulttuuri

Kuinka ei-amerikkalaisen mustan pitäisi ymmärtää Amerikkaa:
Mihin WASPIT pyrkivät?

Mitä akateeminen väki tarkoittaa valkoisten etuoikeuksilla,
eli Totta, on kurjaa olla köyhä ja valkoinen, mutta yritäpä olla
köyhä ja ei-valkoinen 

Julkinen kiitos Michelle Obamalle ja Hiukset rodun vertauskuvana 

Obaman joka voi voittaa vain, jos hän säilyttää roolinsa loistavana neekerinä

Hiuksilla on suuri merkitys romaanissa. Tunnustan; en ole koskaan ennen ajatellut hiuksilla olevan niin paljon väliä. Kirjassa hiuksia suoristetaan aineilla, jonka jälkeen päänahka on ruvilla, mutta tavoite eli suora tukka on saavutettu. Suorilla hiuksilla saa paremmin töitä, luonnollisella tai letitetyillä hankalammin. Hiuslisäkkeet ovat monella käytössä.

Kirjassa pohditaankin onko Amerikan rotukysymyksen täydellinen vertauskuva hiukset? Ehkäpä onkin, ainakin hiusasia tuo paljon uutta ulottuvuutta rotukysymykseen. Ajatuksia, joita en ainakaan itse olisi ilman tätä lukukokemusta osannut pohtia.

Jos vertaa kirjaa esimerkiksi Adichien loistavaan Puolikas keltaista aurinkoa, on henkilöiden elämä kovin erilaista. Puolikas keltaista aurinkoa kuvasi Biafran sotaa ja sen vaikutuksia elämään.
Kotiinpalaajassa on kyse aivan tavallisista ihmisistä, hyvin koulutetuista nigerialaisista, jotka tähyävät kunnianhimoisina eteenpäin elämässään. Heitä ei ole kohdannut sota, nälänhätä, väkivalta jne. Mutta silti hekin kaipaavat vaihtoehtoja ja varmuutta elämään, joka saa nuoria ihmisiä muuttamaan pois maastaan, etsimään parempaa.

Lopulta kirjen nimen mukaisesti päähenkilöt palaavat kotiin. Kotiin ei ole helppo palata, mutta kaipuu ja sinne jääneet ihmiset vievät voiton.

Adichie on kirjoittanut tiukkaa asiaa, älykkäällä ja lämpimällä tavalla. Kirja tempaisee mukaan alusta asti. Romaanin aihe on tärkeä ja herättelevä. Rotukysymystä ei osaa oikein ajatella Suomesta käsin ja juuri se tekee tästä kirjasta tärkeän.

Kotiinpalaajia kuvaisi teemaailmassa mainiosti Kenialainen Marynin G.F.O.P.  jossa on vahva, täyteläinen ja hieman savuinen maku, joka jää pyörimään kielelle pidemmäksi aikaa.

(Otava 2013)

Kollaasiin napattu kuvat: myfashionslashlife.wordpress.com; www.besthairstyles2013.com/, blackhairmedia.com; commons.wikimedia.org; www.cometonigeria.com; writingonwomenwriters.files.wordpress.com; fullservicehairsalon.net; singleblackmale.org; colorlines.com